torstai 28. lokakuuta 2010

Rahaa.

Huomenna on akatemian hakemusten viimeinen jättöpäivä. Hukkasin tutkintotodistukseni (!) ja jouduin pyytämään opintotoimistosta uuden, ja onneksi se järjestyikin muutamassa tunnissa.

Nyt vain kädet hikoillen mietin, painanko "lähetä" nappia vai en. [painoin]

"Tiedän", etten saa rahaa. Tämä kuulostaa jotenkin hölmöltä, mutta sanaa "tietäminen" käytetään arkikielessä yleensä sellaisesta uskomuksen asteesta, joka minulla tämän rahoituksen läpimenon suhteen on. Yleisestiottaen hakemuksista hyväksytään reilu kymmenes, mutta oma alani on rajusti aliedustettuna, ja minulla on paljon negatiivisella puolella painavia muuttujia. Rehellisesti sanoen, paras arvaus todennäköisyydelle että rahoitusta myönnettäisiin, on omalla kohdallani mielestäni selvästi alle viisi prosenttia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos asiaa arvioi täysin kiihkottomasti, niin jos sattuisin saamaan rahoituksen, olisi jo selvästi syytä epäillä jonkinlaista vilunkipeliä, esimerkiksi ilmiötä, jossa rahoituksesta päättävät tahot haluavat "tasoittaa" jakaumaa joidenkin muuttujien suhteen.

Aion kuitenkin yrittää metsästää rahaa muualtakin, so. en aio luovuttaa. Minulla on mielestäni nyt käsillä erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimusaihe, ja jos vietän vielä toiset kymmenen vuotta opettaen huonosti motivoiduille opiskelijoille elegantteja asioita, joiden tärkeys ja mielekkyys menee 80 prosentilla täysin yli hilseen, en usko että kykenen oikeasti enää mitään laadukasta tutkimusta tuottamaan. Nyt siihen on vielä edes teoreettinen mahdollisuus.

Raha sinänsä ei tietenkään vaikuta omiin tuloihini - jotain mikä välillä tuntuu vähän älyttömältä sekin - ainakaan niitä lisäävästi. Jos nimittäin en saa rahoitusta, voin ainakin vaatia lisää liksaa; jos en saa, palkkani käytännössä jäädytetään. Toisaalta, jos en saa rahaa, joudun opettamaan taas enemmän kuin haluaisin.

Paradoksaalista on, että todella pidän opettamisesta, mutta tämä tunne koskee vain pientä osaa opiskelijoista. Ne muutamat, joiden opettaminen on ollut suuri ilo, muistan vieläkin ulkonäöltä, kun heitä jossakin näen.

2 kommenttia:

Otso Kivekäs kirjoitti...

P.o. huonosti motivoituneille. Vai implikoitko nyt, että joku (jonka vastuulla se on) on mennyt motivoimaan opiskelijat huonosti, ja siksi heitä ei kiinnosta?

Näitä akatemian kuvauksiasi seuratesa alan kyllä yhä enemmän vakuuttua, että jos vielä joskus teen tutkimustyötä, rahoitan sen ensisijaisesti työnteolla yliopiston ulkopuolella.

Tosin, vuosien kuluessa todennäköisyys, että niin ikinä tulisin tekemään, laskee tasaisesti.

Panu kirjoitti...

Näitä akatemian kuvauksiasi seuratesa alan kyllä yhä enemmän vakuuttua, että jos vielä joskus teen tutkimustyötä, rahoitan sen ensisijaisesti työnteolla yliopiston ulkopuolella.

Suosittelen kokemuksella.