maanantai 29. elokuuta 2011

Haku.

Hakemusten tekeminen rasittaa selvästi enemmän kuin varsinainen tutkimustyö. Hakemusta tehtäessä ei voi olla täysin rehellinen; on pakko kaunistella tulosten merkittävyyttä, työn etenemisen projisoimisessa on oltava ylioptimistinen, omaa asiantuntemustaan pitää ylikorostaa jne. Tämä on rasittavaa henkisesti. Rehellisyys on mutkatonta ja vaivatonta, tällainen taas tuntuu likaiselta ja epämiellyttävältä.

Toki haluaisin esittää, että rehellisyyspyrkimykseni on jotenkin merkki moraalisesta ylemmyydestä, mutta tosiasiassa se kumpuaa enemmän mukavuudenhalusta ja jonkinlaisesta autismia muistuttavasta haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä miettiä, mitä muut ajattelevat. Valehteleminen ja virhellisten tietojen esittäminen on raskasta, koska siinä täytyy miettiä, mikä on uskottavaa ja lisäksi täytyy myös muistaa mitä on tullut joskus sanottua. Teeskentely ja petollisuus vaativat resursseja, joita minulla ei yksinkertaisesti ole jakaa sellaisiin turhanpäiväisyyksiin. Koska olen harjoitellut sitä niin vähän, olen siinä lisäksi tavattoman huono.

Samasta syystä en pidä markkinointia mielekkäänä työnä itselleni. Yhdet neuvottelut todennäköisesti kariutuivat, koska totesin melko suoraviivaisesti, etten todennäköisesti suoriutuisi hyvin työtehtävistä, joissa täytyy myydä asioita joihin en itse täysin usko. En sano tätä väheksyäkseni tai halveksuakseni myyntityötä. Pikemminkin on päinvastoin. Pidän halkojen hakkkamisesta, sahaamisesta, kuopan kaivamisesta, jne. agraarisesta hommasta, koska se on yksinkertaista, eikä siinä tarvitse miettiä, mitä joku muu haluaa. Tutkimuksessa on paljolti kyse samasta. Todellisessa maailmassa softantekijä joutuu sensijaan usein kohtaamaan sen, että se, mitä asiakas haluaa, on pikemminkin määrittävä tekijä kuin vain jokin ärsyttävä häiriötekijä.

Kun hakee rahaa, täytyy arvella, mitä rahanjakajat haluavat rahoittaa. Tämä problematiikka on ortogonaalinen sille, onko rahoituksen lähteenä julkinen vai yksityinen taho. En ota nyt tähän puoleen kantaa. Rahoittajan käsityksiä pitää yrittää jotenkin arvailla etukäteen, ja tämän arvauksen pohjalta vaikka sitten muunnella totuutta.

Ei kommentteja: