tiistai 5. maaliskuuta 2013

Kulttuurisokki.

Koin tänään ensimmäisen kulttuurisokin oireen. Sain perjantaina työhuoneen, mutta koska tarvittavaa henkilökuntaa ei ollut paikalla, en saanut avaimia tai kulkukorttia vielä. Tämä oli ensimmäinen asia johon kiinnitin huomiota verrattuna Singaporeen. Kun siellä saavuin töihin, kaikki oli tehty valmiiksi. En joutunut kulkemaan erilaisten lappusten kanssa sihteeriltä toiselle päästäkseni töiden alkuun, vaan yksi henkilö antoi minulle kirjekuoren jossa oli kulkuluvat, avaimet ja muu tilbehööri, ja allekirjoitin vain lapun jossa todetaan että ne on luovutettu minulle.

Täällä joudun puhumaan kolmelle eri taholle. Tämä sinänsä tuskin eroaa todellisuudessa NUS:in byrokratiasta muutoin, mutta siellä hallinto pyörii ikäänkuin rajapinnan takana, ja minä työntekijänä asioin vain sihteerin kanssa. Kulttuurisokki ei tullutkaan tästä erosta, vaan aivan muusta.

Nimittäin, Singaporessa, ja yleisemmin Aasiassa, näin olen ymmärtänyt, hallinto nähdään eräänlaisena palvelutehtävänä. Sihteeri, vahtimestari, tms, on työntekijä, jonka tehtävänä on ensisijassa helpottaa muiden elämää. Suomalaisessa kulttuurissa hallinto ja esimerkiksi tilapalvelun työntekijät sensijaan kokevat olevansa jonkinlaisia vartijoita tai peräti hallistijoita, joiden tehtävään kuuluu eräänlaisena etuoikeutettuna bonuksena muiden työntekijöiden kyykyttäminen ja tylyttäminen. Kun NUS:issa asioin vahtimestarien tai vartijoiden tai sihteerien kanssa, nämä puhuttelivat minua aina kohteliaisuussanoin, tittelein jne, mitä pidin ja pidän edelleen vaivaannuttavana ja epämiellyttävänä; pyrin itse kohtelemaan heitä vertaisina. Mutta toisin on täällä. Sensijaan että kohtelu olisi edes kohteliaan ystävällistä, normaalia ja asiallista, se on suoranaista tylyttämistä, muotoseikoista nipottamista ja jopa henkilökohtaisuuksien latelemista päin näköä.

Singaporen kulttuurissa tällä tavalla käyttäytynyt hallintotyöntekijä saisi vakavan varoituksen, jos valittaisin asiasta tämän esimiehelle. Suomessa kukaan ei välitä vaikka työntekijät käyttäytyvät täysin kohtuuttomasti ja asiattomasti. Tavalla, jota ei normaalissa asiakastyössä voisi edes kuvitella.

En kaipaa pokkurointia, se on kiusaannuttavaa ja vaivaannuttavaa. Sensijaan aivan normaalia kohteliaisuutta ja asiallisuutta voisi mielestäni vähän enemmän edellyttää.

4 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Saksassa byrokratia on vielä paljon tahmeampaa kuin Suomessa. Byrokraateilla on todellinen kyykytysmentaliteetti. Tilannetta pahentaa byrokraattien yleensä todella huono englannin taito. Saksassa ihmiset osaavat englantia huonosti.

jjh kirjoitti...

Suomessa tilanteeseen voi vaikuttaa täkäläinen itsepalvelukulttuuri: palvelua ei monin paikoin saada, eikä oikein edes osata vaatia.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä on molemmat tekijät pelissä. Palvelu muuttuu byrokratiaksi, jos sen edellytyksenä on jonkinlaisen dokumentin esittäminen tai jokin prosessi, jota palvelutehtävän suorittaja jotenkin valvoo.

Tällaisessa tilanteessa "valta-asema" kääntyy päälaelleen. Kun palvelun saadakseen pitää esittää joku dokumentti, palvelijalla onkin äkkiä valta kieltäytyä jos dokumentti ei ole oikeanlainen. Jos palvelu vielä on palveltavalle jollakin tapaa hyvin tärkeä, niin homma muuttuu helposti kyykytykseksi.

adeus kirjoitti...

Mielenkiintoista kuulla, että maailmassa on paikkoja joissa homma toimii paremmin.

Pahimmat "tylyttäjät" löytyy pakoista, joissa ihminen joutuu/pääsee asemaan, jossa muut haluavat sulta päivästä toiseen jotain, mutta itse et heiltä ikinä mitään. Kuten eräs tullissa työskentelevä tuttava sanoi, "Alkaa hiljalleen tuntua, että jokainen ovesta sisään tuleva yrittää kusettaa."

Tämä on usein vielä itse itseään ruokkiva kierre. Kun asiaa pyritään kehittämään, nämä samat byrokraatit ovat suurimmassa päätäntävallassa. Nämä luonnollisesti pyrkivät helpottamaan omaa taakkaansa ja lopputuloksena on lisää byrokratiaa.

"The bureaucracy is expanding to meet the expanding needs of the bureaucracy."