perjantai 17. maaliskuuta 2017

Suoristuskyvystä, lyhyesti ja sinne päin

Suorituskyvyn, kuten olen jo aiemmin analysoinut, voi katsoa koostuvan kolmesta komponentista: Nopeudesta, voimasta, ja kestävyydestä. Nopeus on kyky tehdä se mitä tekee, nopeasti.  Voima on fysikaalinen suure ja kestävyys on kykyä tehdä mekaanista työtä pitkän aikaa.

Nämä kolme voidaan piirtää ympyrän kehälle 120 asteen kulmaan toisistaan. Eri harjoitteet sijoittuvat sitten jonnekin tässä ympyrän kehällä. Tämä malli on väärä, koska kun kehoa ei ole harjoitettu, melkein minkä tahansa harjoitteen tekeminen kehittää kaikkia kolmea. Mutta mennään tällä silloin, kun oletetaan että on harjoiteltu sen verran pitkään että täytyy tehdä valintoja.

Nopeuden ja voiman puolivälissä on teho, siis, kyky tuottaa voimaa nopeasti. Se on aivan fysikaalinen suure siinä, missä voima ja nopeuskin. Tässä kestävyyden ja tehon treenaaminen ovat vastakkaisia; tämä ei tietenkään ole totta yleisesti, vaan pikemminkin pitäisi ajatella että kestävyys ja teho ovat tyystin eri adaptaatioita. Jos ihmisellä on kyky tuottaa paljon tehoa, niin ceteris paribus, samat kestävyysreservit käytetään loppuun. Kääntäen, jos keho ei pysty tuottamaan juurikaan tehoa, niin vähäinenkin kestävyys riittää maksimitehon ylläpitämiseen mahdollisesti pitkäänkin.

Voiman ja kestävyyden välissä ei ole fysikaalisessa mielessä mitään suoranaista suuretta, mutta siinä on jotain, mitä voisi nimittää sitkeydeksi. Sitkeys on siis kyky tehdä voimaa vaativaa suoritetta pitkään. Maratoonarin tai pitkänmatkan hiihtäjän pitää tietenkin olla sitkeä, mutta vielä sitkeämpi pitää olla, jos vetää perässään pulkkaa tai kantaa selässä taisteluvarustusta. 

Kestävyyden ja nopeuden välissä on jotain mikä liittyy hapenottokykyyn; en osaa sanoa tarkalleen miksi tätä kutsuisin, mutta se on se, mitä mitataan esimerkiksi Cooperin testillä. Nimitetään tätä vain "kunnoksi".

Kuten toisaalla jo mainitsin, olen pidempään treenannut lähinnä voimaa, ja hiukan laiminlyönyt muita aspekteja. Olen toisinaan lenkkeillyt, mutta silloinkin olen ollut hiukan malttamaton ja juossut aika lujaa, ikään kuin kohottaakseni kuntoa. Nyt muokkasin ohjelmani taas uusiksi. Muutin suurimman osan voimatreenistä niin, että se toimii enemmän sitkeyden suuntaan ja otin mukaan teholiikkeitä. Tämän hyvin karkean (ja virheellisen, eikä mihinkään todelliseen metaboliseen tms malliin perustuvan, huom) teorian mukaan kolmas komponentti voisi nyt olla kunnonkohotus, eli vauhtikestävyyslenkit päälle, niin treeniohjelma on tasapainoinen.

En edes tiedä miksi kirjoitin tämän. Tykkään luoda yksinkertaisia malleja, silloinkin kun en usko niiden oikeasti olevan kovin hyviä.

Ei kommentteja: