keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Reiluudesta ja sukupuolesta

Rinnakkaisten järjestelmien kohdalla reiluus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jos meillä on useampia rinnakkaisia prosesseja joista jokainen voisi periaatteessa tehdä jotain, ei systeemi "oikeasti" voi käyttäytyä niin että jokin prosessi vain odottaa loputtomiin vuoroaan kun tapahtuu ääretön määrä muita asioita. Reiluuden kanssa joudutaan kuitenkin herkästi ongelmiin, sillä jokainen määritelmä, joka yrittää vangita tämän sinänsä intuitiivisen idean, vuotaa aina hieman.

Arkielämässä "reiluudella" tarkoitetaan tietysti jotain ihan muuta, mutta jotain samaa siinä on. Asia on jossain määrin vaikeasti tavoitettava, sillä meillä kaikilla ihmisillä on jonkinlainen käsitys siitä mikä on reilua ja mikä ei, mutta yritykset määritellä sitä johtavat käytännössä aina erimielisyyksiin.

Reiluus on yksi sellaisista käsitteistä, jonka jahtaaminen esimerkiksi politiikassa johtaa siihen että hylätään arvojen ja tosiasioiden välinen erottelu, ja aletaan kiistää tosiasioita siksi että ne eivät sovi arvomaailmaan.

Nimittäin, käytännössä kaikilla ihmisillä on intuitiivisesti taipumus nähdä kilpailutilanne "reiluna" nimenomaan silloin kun kilpailutilanteessa pärjääminen on indikaatio geneettisestä ylivertaisuudesta. Tämän ääneenlausuminen usein johtaa epäuskoiseen pään pudisteluun ja torjuntareaktioon, mikä taas kertoo että ihmismieli yrittää suojella itseään tältä totuudelta. Mutta jos mietimme tätä yhtään enemmän, huomaamme että esimerkiksi urheilussa pidetään epäreiluna sitä, jos joku esimerkiksi käyttää steroideja palautumisen nopeuttamiseksi ja voiman lisäämiseksi. Kuitenkaan ei nähdä epäreiluna sitä, että jollakin on geneettisesti korkeammat hormonitasot ja/tai enemmän reseptoreita, joiden ansiosta nämä voivat harjoitella enemmän ilman ylikunnon pelkoa ja harjoitus puree nopeammin. Meillä on taipumusta nähdä epäreiluna myös se, jos esimerkiksi jossakin pelissä joku pelaaja tuntee säännöt paremmin kuin toinen, ja osaa tämän vuoksi hyödyntää sääntöjä tavalla joka mahdollistaa voiton vähäisemmällä ponnistelulla.

Ympäristötekijöiden vaikutus taas nähdään usein "epäreiluna". Esimerkiksi pidetään epäreiluna sitä, että joku, joka on kasvanut varakkaammassa perheessä, saa paremman koulutuksen ja paremmat lähtökohdat elämään kuin joku joka on kasvanut vähävaraisessa perheessä. Sensijaan synnynnäisesti lahjakkaan mutta köyhistä oloista kotoisin olevan ihmisen menestystarina "rääsyistä rikkauksiin" nähdään positiivisessa valossa ja reiluuden voittona.

Toinen ympäristötekijä, joka nähdään epäreiluna, ovat erilaiset kulttuurin luomat esteet, kuten sukupuolistereotypiat tai, kuten joissakin kulttuureissa, jopa suoranaiset lainsäädännölliset esteet joita jollekin ihmisryhmälle asetetaan. Näiden ympäristötekijöiden vaikutuksen poistamista pidetään usein reiluuden maksimointina.

Kun yhteiskunta pyrkii minimoimaan "epäreilujen" ympäristötekijöiden vaikutusta yksilöihin, syntyy kuitenkin ilmiö, jota mm. Osmo Soininvaara on käsitellyt; Yhteiskunnassa jossa ympäristötekijät eivät vaikuta ihmisten valintoihin, ainoastaan perintötekijät vaikuttavat. Tämä on täysin tautologia, joka seuraa siitä että on olemassa vain ympäristötekijöitä ja perintötekijöitä; ei ole mitään maagista voimaa joka vaikuttaisi ihmisiin niin, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia.

Tästä syystä vasemmistolaisittain ajatteleva joutuu kognitiivisen dissonanssinsa vaimentaakseen usein turvautumaan uskomukseen että perintötekijöillä ei ole kerrassaan mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen tai suoriutumiseen. Tämä tietenkin on empiirisesti aivan ilmeisen virheellinen väittämä, koska jokainen voi nähdä omin silmin eroja ihmisten välillä. Vanhemmat ja lapset muistuttavat toisiaan paitsi fyysisesti, myös älyllisiltä ominaisuuksiltaan, ja tämä on todettu lukuisia kertoja tutkimuksissa joissa on tutkittu kaksosia jotka ovat kasvaneet samoissa tai eri perheissä.

Tutkimusten mukaan maissa, joissa naisten ja miesten mahdollisuudet kouluttautumiseen ja uravalintoihin ovat tasa-arvoisimmat, miesten ja naisten jakautuminen ammatteihin on kaikkein epätasaisinta. Tämä vaikuttaa täysin epäintuitiiviselta ja moni kieltäytyy jopa uskomasta tätä väittämää, mutta asia on tietenkin täysin itsestäänselvä jos uskomme että miehillä ja naisilla on edes jotain eroja preferensseissään. Uravalintojen sukupuolittuneisuus esimerkiksi on merkittävästi vähäisempää kun peruskoulut ja lukiot on järjestetty tyttö- ja poikakouluina, verrattuna yhtenäiskouluihin.

Sukupuolidimorfismi on jopa fyysisesti suurempaa maissa joissa tasa-arvo on paremmalla tolalla. Miesten ja naisten väliset pituuserot ovat suuremmat. Toisin kuin sekä vasemmistolaiset että konservatiivit tuntuvat ajattelevan, ihmisen sukupuoli ei ole kovin uhanalainen "konstruktio". Siinä missä radikaalifeministi tai vasemmistoälykkö selittää kuinka sukupuoli konstruoidaan väkivaltaisesti yhteiskunnan "piilorakenteiden" avulla tms, konservatiivi uskoo itseasiassa samaan, ja pelkää että kun institutionaalinen sukupuolierottelu heikkenee, ihmisistä tulee sukupuolettomia ja kaikki romahtaa.

Päinvastainen on tietenkin totta. Pientä joukkoa "sukupuolifluideja" tai transsukupuolisia yksilöitä lukuunottamatta yhteiskunnallisen paineen väheneminen tiettyjen sukupuoliroolien suuntaan vain korostaa biologisia eroja miesten ja naisten välillä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että ihminen on eläin, jonka käyttäytymiseen kulttuuri vaikuttaa merkittävästi ja monin tavoin. Kun tämä vaikutus heikkenee -- tai pikemminkin, kun se muuttuu käytännössä kohinaksi kaikkine sukupuolen moninaisuuksineen -- se, mitä jää jäljelle, on raakaa lihaa, hormoneja ja eläintä.

En ole tämän asian suhteen sen paremmin konservatiivi kuin vasemmistoliberaalikaan. Suhtaudun asiaan poliittisesti ehkä enemmän niin kuin liberaalit, mutta eri syistä; konservatiivit ovat minusta väärässä siksi, että heidän uhkakuvansa on väärä. Konservatiivien maailmankuva ja käsitys maailmasta on väärä, koska se sotkee arvot ja tosiasiat väärällä tavalla. Toki myös vasemmistoliberaaleilla tapahtuu näin, mutta se on harmitonta.

There's nothing here but flesh and bone,
There's nothing more, nothing more.

Ei kommentteja: